Egotrippailua

Egotrippailua

ma 9. heinäkuuta 2018 13.41.00

Luin juuri, että Egotripillä on 25-vuotisjuhlavuosi. Ajattele, nuokin jannut ovat kiertäneet soittamassa ympäri Suomea jo neljännesvuosisadan. Ja sanan egotrippi kuullessani alkaa päässäni soida yksi vakiokaraokebiiseistäni ”Älä koskaan ikinä”, ja sanat jatkuu: ... muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot.

Golfia ajatellen tuo on täysin mahdotonta! Itselläni golflyönti muuttuu koko ajan. Hyvänä päivänä se on kuin paras ystävä, tuttu ja turvallinen, kaikki onnistuu ja se on tosi jees. Sitä oikein ihmettelee, että mikä tässä joskus on niin vaikeaa ollut. Hyviä päiviä voi olla useita, jopa viikkoja, ja kentältä lähtee aina pää tyhjänä, tai siis täynnä sinisiä ajatuksia ja itsensä hyväksyntää. Henkisiä olantaputuksia saatuna runsain mitoin.

Mutta sitten, pikkuhiljaa, alkaa tapahtua jotain… tulee huono lyönti, toinen, kolmas. Huono väylä, ysi, koko kiekka. Tulee epäusko omiin taitoihin, miten en enää osu palloon kunnolla, miksi lähtee tuommoisia ja tämmöisiä? Lopulta olen niin solmussa erilaisten säätöjen kanssa, etten enää muista, miltä se hyvä lyönti edes tuntuu. Tuntuu kuin olisin vain matkustaja omassa pelissäni, enkä ohjaaja.

Kun tämmöinen ajanjakso sattuu, syö se naista. Paluu perusasioihin on välttämätön. Kun peli kulkee, ei tarvitse ajatella mitään, lyönti lähtee lihasmuistista rennosti, mutta kun se ei kulje, pää on kuin muurahaispesä, eikä silloin onnistumisia tule. Silloin ei auta kuin lähteä rangelle vääntämään itseään taas kuosiin, hakemaan oikeaa vartalonkiertoa, rytmiä, ja ennen kaikkea, mielenrauhaa. Hyväksyvä suhtautuminen lopputulokseen auttaa rauhoittumaan ja saavuttamaan taas sen liki zen-mäisen tyyneyden tuli mitä tuli. Kun ei tee numeroa huonoista lyönneistä, eivät ne kasva apinoiksi olalle ja pystyn nousemaan täältä Mariaanien haudasta, johon olen hukkumassa.

Eli niin taidan tehdä tänään. En ruoski itseäni enempää Koivuniemen herralla, vaan nautin kauniista päivästä ja pelistä, joka on vaikea mutta ah niin ihana. Kyllä se lyönti sieltä taas löytyy, eihän se mihinkään ole koskaan kadonnutkaan, se vaan on mennyt hetkeksi levähtämään…

Ladykapteeni Merja

PS. Ensi sunnuntaina 15.7. pelataan Beat the Pro Lady Open kentällämme. Kisassa mukana on mahetsu proomme, J-P Savolampi omine pikku twisteineen ja haastamisineen... Tervetuloa mukaan tasoituksesta riippumatta, kisa on rento ja ryppyotsaisuutta ei suvaita, paitsi jos ne ovat otsalla jo luonnostaan ;).